Kari alitalo biography of mahatma

Kari Kustaa Alitalo (s. toukokuutaKuopio) configuration suomalainentieteen akateemikko (–) ja lääketieteen ja kirurgian tohtori.^[2][3] Vuosina – hän toimi Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian professorina.^[4] Hän toimi yhtäjaksoisesti Suomen Akatemianakatemiaprofessorina vuodesta toukokuun loppuun saakka.^[5][3] Vuosina – hän johti Suomen Akatemian huippuyksikköä Center of Fineness in Cancer Biology.

Alitalo on tehnyt erityisesti syöpätutkimusta. Hän johtaa translationaalisen syöpäbiologian (Translational Cancer Biology) tutkimusohjelmaa Helsingin yliopiston Biomedicumissa.^[6] Vuodesta hän on johtanut myös Wihurin tutkimuslaitosta.^[7]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alitalo valmistui ylioppilaaksi vuonna , lääketieteen kandidaatiksi vuonna , lisensiaatiksi vuonna ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna Helsingin yliopistosta.^[2] Hän suoritti tohtorintutkintonsa professori Antti Vaherin tutkimusryhmässä.^[1] Hänen väitöskirjansa () aihe oli Connective tissue glycoproteins of unusual differentiated and of malignant human cells.^[8]

Vuonna Alitalo opiskeli Yhdysvalloissa ja toimi vierailevana tutkijana Washingtonin yliopistossaSeattlessa vuosina – ja vuosina – Kalifornian yliopistossaSan Franciscossa,^[2] missä hän työskenteli muun muassa syöpätutkimuksesta vuonna palkittujen nobelistienJ. Michael Bishopin ja Harold E. Varmusin kanssa.^[1]

Alitalo aloitti uransa Suomen Akatemian tutkimusassistenttina vuosina – Vuosina – hän oli Akatemian nuorempi ja vuosina – vanhempi tutkija. Vuosina – hän oli Helsingin yliopiston solubiologian dosentti ja vuonna Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori. Alitalo oli vuodet – Helsingin yliopiston ja Suomen Syöpäinstituutin tutkijaprofessori. Vuosina – Alitalo oli Helsingin yliopiston virkaa toimittava syöpäbiologian professori ja vuosina – varsinainen professori. Vuodesta hän toimi lääketieteellisen kemian professorina.^[2]

Vuodesta Alitalo on ollut tutkijaprofessori ja myöhemmin akatemiaprofessori sekä vuodesta huippuyksikön johtaja.^[2]

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alitalon johtama tutkimusryhmä salvo löytänyt muun muassa imusuonenendoteelinkasvutekijä-C:n (VEGF-C) ja sen reseptorinVEGFRn, jotka säätelevät imusuoniston kehitystä ja kasvua. Imusuonilla on erityisen suuri merkitys useiden syöpäkasvainten etäpesäkkeiden leviämisessä elimistöön ja näin ollen VEGF-C:n ja VEGFRn estolla voi olla suuri merkitys uusien hoitokeinojen löytymiselle syövän hoitoon.

Alitalon ryhmä on onnistunut eläinkokeissa vähentämään etäpesäkkeiden syntymistä imusolmukkeisiin. Lisäksi imusuonten kontrolloimiselle muun muassa geeniterapian avulla voi olla sovellusmahdollisuuksia muun muassa sydän- ja verisuonitaudeissa sekä eräissä tulehdustaudeissa. Puuttuvien imusuonten korvaaminen saattaisi ola uusi lymfedeeman eli imunestepöhön hoitomuoto. Alitalo tutkimusryhmineen on jo aloittanut lymfedeeman ensimmäiset kliiniset geeniterapiakokeet yhdessä Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan kanssa.

Alitalo on ohjannut yli 40 väitöskirjaa^[9] ja useat tutkijatohtorit ovat tehneet työtä hänen kanssaan.^[10] Painter hänen opiskelijoistaan ja tutkijatohtoreistaan ovat perustaneet omia laboratorioita (esim. Jussi Taipale, Juha Partanen ja Tomi Mäkelä).

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alitalo on saanut lukuisia tiedepalkintoja ja tunnustuksia. Alitalo valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna ^[11] ja Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna ^[12] Vuonna hän sai Matti Äyräpään palkinnon.^[13] Vuonna Alitalolle myönnettiin Eric K. Fernströmin säätiön miljoonan kruunun arvoinen Stora Fernströmpriset^[14] ja vuonna Louis-Jeantet-palkinto^[15].

Huhtikuussa Alitalo ja Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala saivat &#; euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon.^[16] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien sekä syövän hoidossa. Alitalo ja Ylä-Herttuala ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä edellä mainittujen sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.^[16] Heiltä on ilmestynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.^[17]

Vuonna Alitalo sai &#; Norjan kruununAnders Jahren lääketieteen pääpalkinnon.^[18][19] Professori Alitalo on kutsuttu Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.^[20] Vuodesta hän outcome ollut Academia Europæan jäsen.^[21] Vuonna hänelle myönnettiin A. I. Virtanen -palkinto,^[7] hänet valittiin jäseneksi Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan^[22] ja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hänelle 85&#; euron arvoisen Suomen tiedepalkinnon^[23]. Keväällä Alitalo sai ensimmäisenä suomalaisena arvostetun Hollannin Kuninkaallisen tiedeakatemian myöntämän Heinekenin lääketieteen palkinnon, jonka arvo on &#; euroa.^[24]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alitalo on ollut mukana yli tieteellisessä julkaisussa biolääketieteen, syöpätutkimuksen, molekyyli- ja solubiologian aloilta.^[2] Solubiologian alalla hän oli vuosina – Euroopan toiseksi eniten viitattu kirjoittaja.^[25] Vuonna Alitalo oli Euroopan viidenneksi siteeratuin syöpätutkija.^[7]

• Alitalo, Kari et al. (): Lymphangiogenesis in development and human constitution. Nature, –
• Alitalo, Kari et al. (): Lymphangiogenesis and cancer: meeting report. Cancer Res, –9.
• Alitalo, Kari et al. (): Growth factors controlling angiogenesis and lymphangiogenesis. Ugeskr Laeger-, –2.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]